Juha Knuutinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juha Sakari Knuutinen (s. 1951)[1] on suomalainen kemisti ja emeritusprofessori. Hän toimi Jyväskylän yliopistossa soveltavan kemian professorina vuosina 1996–2018.[1] Tiedemiehenä hän erikoistui ympäristökemian tutkimukseen.

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Knuutinen valmistui filosofian maisteriksi 1974 Jyväskylän yliopistosta. Vuodesta 1975 lähtien hän työskenteli erilaisissa tutkimustehtävissä (mm. assistenttina ja tutkimusavustajana sekä Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana).[1] Tohtoriksi hän väitteli kemian alalta Jyväskylän yliopistossa 1984.[1][2] Knuutisen väitöskirja käsittelee eräiden sellunkeiton aikana syntyvien aineiden rakenteen ja muodostumisen tutkimusta mm. kaasukromatografia-menetelmän avulla. Jyväskylän yliopiston orgaanisen kemian dosentti hän on ollut vuodesta 1989.[1]

Knuutinen nimitettiin vuonna 1996 Jyväskylän yliopistoon soveltavan kemian professoriksi.[1] Professorina hän erikoistui ympäristön kemiallisten aineiden ja uusiutuvien luonnonvarojen tutkimukseen sekä näiden alojen opetukseen. Hän sovelsi tutkimuksessaan pääasiassa analyyttisiä menetelmiä.[1] Professori Knuutisen tutkimusryhmä työskenteli Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen määrittelemän tuolloisen tutkimusalueen "Uusiutuvat luonnonvarat ja elinympäristön kemia" piirissä. (Vuoteen 2021 mennessä Jyväskylässä järjesteltiin tutkimustoimintaa uudelleen ja vahvuusalue sai uuden nimen Kiertotalous (engl. Circular Economy).[3]) Knuutisen ryhmän lisäksi tutkimusalueella toimivat professori Raimo Alénin ja dosentti Ari Väisäsen johtamat tutkimusryhmät.[4] Väisäsen ryhmä työskentelee nimikkeellä Metallien analysoiminen ja kierrätys (engl. Metal Analysis and Recovery research group) tutkien metalleja ja sitä, kuinka niitä voidaan saada takaisin kiertoon jätteistä erottamalla.[5] Tutkimuksen taustalla oli mm. Euroopan unionin asettamia vaatimuksia raaka-aineiden kierrätyksen tehostamiseksi.[6] Professori Knuutisen työ sivusi dosentti Väisäsen materiaalitutkimusta. Knuutisen tutkimusryhmän tavoitteena oli kehittää analyyttisiä menetelmiä, joiden avulla esimerkiksi metalleja voisi paremmin tunnistaa ja erottaa jätteestä otetuista näytteistä.[7] Professori Alén ryhmineen on puolestaan tutkinut puun käyttöä raaka-aineena paperi- ja selluteollisuudessa sekä puukemiaan liittyviä kysymyksiä.[8] Yhdessä nämä tutkimusryhmät kattoivat laajan alueen luonnonvarojen ja raaka-aineiden sekä jätteen kierrätyksen kemiallista perustutkimusta.

Professori Knuutinen ohjasi uransa aikana noin sata opinnäytettä (gradu tai väitöskirja).[1] Hän jäi toimestaan eläkkeelle vuonna 2018, mutta jatkoi kuitenkin tutkimustyötä vielä emerituksena vuosina 2018–2020.

Tutkimusura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemistinä Knuutisen tutkimustyö liittyi pääasiassa Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkimusalueeseen "Uusiutuvat luonnonvarat ja elinympäristön kemia". Huomattava osa hänen tutkimuksistaan on käsitellyt puunjalostuksen ja paperinvalmistuksen prosesseja. Sen ohella hän on tutkinut ympäristömyrkkyihin liittyviä kysymyksiä. Professori Knuutisen tutkimusryhmä on pyrkinyt kehittämään uusia analyyttisiä menetelmiä ympäristömyrkkyjen ja muiden ympäristölle haitallisten aineiden tunnistamiseksi erilaisista näytteistä, jotka ovat esimerkiksi vesi-, sedimentti- tai liejunäytteitä.[7] Menetelmiä voi soveltaa myös muunlaisten aineiden havaitsemiseksi. Professori Knuutinen sovelsi menetelminä työssään mm. spektroskopiaa (esim. massaspektrometri), kromatografiaa (nestekromatografia ja kaasukromatografia) sekä erilaisia kemiallisia puhdistus- ja erotusmenetelmiä.[7]

1980-luvulla Knuutinen erikoistui soveltavan kemian alaan kuuluvaan ympäristökemiaan. Ympäristöanalytiikka ja myrkkykemia olivat eräitä Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen tutkimuksen pääaloja 1980-luvulla.[9] Knuutinen itsekin tutki ympäristömyrkkyjä. Hän kehitti erityisiä malliyhdisteitä, joiden avulla ympäristömyrkkyjä voi tutkia analyyttisten menetelmien avulla.[7] Tämä tutkimuksenala liittyy ekotoksikologiaan. Ekotoksikologian pioneeri Jyväskylän yliopistossa oli professori Jaakko Paasivirta, jonka vaikutuksesta Jyväskylään kehittyi alan voimakas tutkimusperinne. Knuutisen tavoin osa Paasivirran oppilaista erikoistui ympäristökemian ja ympäristölle haitallisten aineiden kemialliseen tutkimukseen. Knuutinen itse on tehnyt mm. kemiallista mallinnustutkimusta ympäristömyrkkyjen kiertokulun prosessien selvittämiseksi.[7]

Professorikautensa alussa Knuutinen osallistui vuosina 1996–1999 toteutettuun CACTUS-projektiin, jossa kehitettiin vähemmän vettä käyttäviä paperinvalmistusmenetelmiä.[10] Hän johti osana projektia Jyväskylän yliopistossa tehtyä paperikoneen prosessivesianalytiikan tutkimusta.[10] Viime vuosina Knuutinen on tutkinut ja opettanut paperikemiaa ja analyyttisiä menetelmiä ympäristölle haitallisten aineiden tutkimiseksi.[7] Hän on sen ohella tehnyt mm. molekyylimallinnusta paperin painatusprosessien ilmiöiden tutkimukseksi.[7]

Professori Knuutinen julkaisi tutkimusuransa aikana yli 90 tieteellistä artikkelia.[1]

Huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knuutinen sai vuonna 1989 Emmanuel Merck-palkinnon tutkimustyöstään ympäristömyrkkyjen analyyttiseen tutkimukseen kehittämiensä malliyhdisteiden ja niiden rakenteen tutkimuksesta.[1]

Työn ulkopuolella

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajallaan Knuutinen harrastaa kalastusta. Hän on mm. kirjoittanut perhokalastuksesta artikkelin alan lehteen.

  • Helmiä ja letkua helteellä (1997). Perhokalastus: Perhokalastajien harrastuslehti 13 (1997): 4, s. 5-7.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alifaattisten C1-C5 -monokarboksyylihappojen positiivisten, negatiivisten ja metastabilien ionien massaspektrometrisistä tutkimuksista (1974). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, kemian laitos. (Knuutisen pro gradu-tutkielma)
  • Synthesis, structure verification and gas chromatographic determination of chlorinated catechols and guaiacols occurring in speat bleach liquors of kraft pulp mills (1984). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, kemian laitos. (Knuutisen väitöskirja)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Juha Knuutinen (Arkistoitu – Internet Archive) Kemian laitos, Jyväskylän yliopisto. 2016. Viitattu 27.1.2016. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  2. ↑ Juha Knuutinen: Synthesis, structure verification and gas chromatographic determination of chlorinated catechols and guaiacols occurring in speat bleach liquors of kraft pulp mills *** Knuutisen väitöskirjan tiedot Kansalliskirjasto Finna. Viitattu 27.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Circular Economy (Arkistoitu – Internet Archive) Kemian laitos, Jyväskylän yliopisto. 2021. Viitattu 20.5.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Renewable Natural Resources and Chemistry of Living Environment (Arkistoitu – Internet Archive) Kemian laitos, JY. 2017. Viitattu 7.6.2017. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  5. ↑ Research Topics (Metal Analysis and Recovery research group)[vanhentunut linkki] Kemian laitos, JY. 16.4.2021. Viitattu 20.5.2021. (englanniksi)
  6. ↑ EU:SSA PÄIVITETTIIN KRIITTISTEN RAAKA-AINEIDEN LISTA kaiva.fi, 12.12.2014. Viitattu 20.5.2021.
  7. ↑ a b c d e f g Prof. Juha Knuutinen (Arkistoitu – Internet Archive) Kemian laitos, JY. 2017. Viitattu 7.6.2017. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  8. ↑ Wood and non-wood analysis (Alén Research Group)[vanhentunut linkki] Kemian laitos, JY. 2021. Viitattu 20.5.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Jari Eloranta: Jyväskylän matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta 1965-1995: opettajankoulutuksen laajentamispyrkimyksistä monialaiseen tiedekuntaan (1995). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, s. 97. ISBN 951-34-0622-9.
  10. ↑ a b Antero Komppa & Leo Neimo: Vähävetinen paperinvalmistus: CACTUS 1996-1999 (Arkistoitu – Internet Archive) Tekes, Teknologiaohjelmaraportti 1/2000. (PDF). Viitattu 27.1.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Knuutinen&oldid=22185846”